Lappalaiskoirat

Suomenlapinkoira ja lapinporokoira ovat kotimaisia rotuja. Pohjois-Savon Kennelpiirin alueella toimii aktiivinen ryhmä lappalaiskoiraharrastajia. Kennelpiirin jaosto tukee tukee ja kannustaa omalta osaltaan näiden kansallisaarteittemme käyttöä ja hyvinvointia kennelpiirissä. 

Lapinkoiran tyyppisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jopa jo 10 000 vuotta sitten. Tuolloin koiria käytettiin metsästys- ja vahtikoirina, 1600–1700-luvulta pääasiallisesti apuna porojen paimennuksessa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat lappalaiskoirista ovat Olaus Magnuksen kirjasta Pohjoisten kansojen historia, joka julkaistiin vuonna 1555.

Suomenlapinkoiralla on yhteinen alkuperä ja käyttötarkoitus ruotsinlapinkoiran kanssa, ja ainoastaan valtioiden viralliset rajat ovat erottaneet nämä kaksi sukulaisrotua toisistaan.

Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran historia on yhteinen, sillä molemmat nykyrodut polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Rotujen merkittävämpänä erona oli pitkään lähinnä turkin pituus. 1960-luvulla lapinporokoira ja lapinkoira erotettiin omiksi roduikseen. Lapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993, ja tämänhetkinen rotumääritelmä hyväksyttiin 2013.

Yhteinen rotujärjestö on nimeltään Lappalaiskoirat ry. 
Lappalaiskoirien toimintaa piirimme alueella organisoi Pohjois-Savon Pystykorvakerho ry

Lappalaisjaosto

Kennelpiirin yhteyshenkilönä toimii: Satu Miettinen
 

Jäsenet: 
Asta Partanen
Anne Sarste
Annikki Leskinen
Tiina Soininen
Tiina Leskinen
Kirsi Auvinen

Lappalaiskoirat järjestävät Kennelpiirin alueella eri aiheisia luentoja, näyttelyharjoituksia,  matsh shown, jälkikoulutusta, tottelevaisuuskouluksia sekä lammaspaimennustilaisuuksia. 

Kuva: Eija Unga